Mee polulta harhaan, oo hetki siinä

Meillä on nyt jo viikon ajan asustellut toinenkin au pair. Mua ei olla siis paikkaamassa tai mitään, tiesin jo ennen lähtöä että mun jälkeen tänne tulee toinenkin tyyppi lapsia hoitamaan. Au pair tulis työskennellä 30 tuntia viikossa, eikä yks auppari enää riitä, kun äiti lähtee takaisin töihin. Niinpä meitä on kaks. Ei haittaa kyllä yhtään! On tosi jees, kun on ikäänkuin siskontapainen hengailemassa täällä, ollaan alettu yhdessä katsomaan Netflixiä iltaisin ja jos meillä on päivällä yhtä aikaa vapaa-aikaa, ollaan käyty kävelyillä.

Lauantaina olin sopinut tapaavani kaveria Brixtonissa ja otin tän toisen aupparinkin matkaan. Käytän mun vapaa-aikaa paljonkin internetin syöverissä kaivelemassa hyviä ruokapaikkoja. Tällä kertaa kokeiltavana oli Veg Bar, koska sieltä saa vegaanisen version Big Macista ja hyvä hamppari käy aina. Vaan että se oli enemmänkin kuin hyvä. 'Pihvi' oli jotain käsittämättömän hyvää, tosin jäätiin epätietoisuuteen, mitä se oikeastaan oli. Todettiinpahan vaan, että jotain, mitä ei kuitenkaan kotona osattais tehdä.

Parasta on huomata, kuinka englannin taito paranee vaan! Ennen lähtöä englannin puhuminen ujostutti paljon, jos joku tuli kadulla kysymään neuvoa englanniksi, jäädyin ja sopersin jotain tosi epäselvää. Nyt pöytäkeskusteluaiheena oli mm. meidän kotimaiden taloudellinen tilanne ja politiikka. Tuntuu, että olin aivan ymmärrettävä jopa. En enää tankkaa mielessäni seuraavaa lausetta viittä kertaa, ennen kuin uskallan sanoa sen ääneen. Tulee voittajaolo, kun havahtuu siihen kehityksen määrään, mitä täällä on tapahtunut. Enkä oo ollut täällä kuin vasta vähän yli kuukauden.

Hampparin jälkeen taaperrettiin kaduilla ja ihmeteltiin kaikkea kiinnostavaa. Näin kukkakojun ja ämpärillisen sateenkaariruusuja. Jäin ihastelemaan niitä ja totesin ääneen, että jonain päivänä haluan kyllä ostaa itelleni tollasen. Heitin vielä perään, et vielä parempaa, jos jonakin päivänä joku antais mulle tollasin. Kaverini nappas mua käsivarresta kiinni, valitsi ämpäristä yhden kukkasen, maksoi sen ja ojensi mulle. Melkein itkin toisen ihmisen ystävällisyydelle ja olemassaololle. Hän on kovin lempeä otus. Oon fiilistellyt täällä sitä, että vaikka ei aina osaakaan ilmaista itseään niin hyvin kun haluaisi, tyypit kuitenkin näkee sanojen alle, eikä niitä kaikkia hienoja sanoja ehkä loppujen lopuksi tarvikaan. Sain tilaisuuden olla (melkein) yhtä kiva, kun divarissa käteeni osui vanha Suomesta kertova kirja, jossa oli mustavalkokuvia ja tekstiä saksaksi. Kaverini on siis saksalainen ja hän joutui tunnustamaan, ettei tiedä Suomesta mitään. Niinpä toverini on nyt yhtä Suomi-kirjaa rikkaampi. Hän lupasi lukea kirjan huolella. Koitettiin selvittää julkaisuvuotta, mutta ei saatu selville. Sen verran voin kertoo, että siellä oli ilmakuva Oulusta, enkä ihan tunnistanut Oulua siitä. 

Löydettiin Brixtonista (halpaa) hennaa, eli sunnuntai-iltapäivänä lähdin liikkeelle punapäänä. Ihana Minna on tullut Lontooseen visiitille poikaystäväänsä tapaamaan ja löydettiin molemmille sopiva päivä tapaamiselle. Tulin niin iloiseksi Minnan tapaamisesta, käveltiin pitkin Notting Hillin katuja ja saatiin päivitettyä kuulumiset ajan tasalle. Käytiin syömässä raakaravintola Namassa. Raakaruoka ei oo niin tuttu juttu, joten meinasin useampaan otteeseen puhaltaa mun haarukkaan, kun mieli yritti sanoa ruuan olevan kuumaa. Ruoka oli kyllä mahtavaa, meinaan todellakin mennä uudestaan. 

Kävin esittelemässä Minnalle kans Camdenia, joka taitaa Brixtonin ohella olla mun lempparipaikkoja täällä. Kierreltiin paikkoja, ihasteltiin Lontoon puistoja ja mentiin inSpiraliin mansikkaoluelle (projekti opette-juomaan-kaljaa etenee mallikkaasti). Vielä ennen kotiinpaluuta sain pussin ruisleipää, kiitos vielä Minna! <3 Hostäiti tosiaan kantaa mulle ruisleipää, mut ei mikään niistä oo se, mitä kaipaan. Nyt pussi on visusti pakkasessa, kunhan ensin esittelin pussin kotiväelle ja latelin uhkauksia, mitä käy jos siihen kosketaan. :>