En oo ikinä poistunut Euroopasta, eli kaikki on aivan uutta, isoista lentokoneista lähtien. Mun vieressä istui hollantilainen yliopisto-opiskelija, joka oli matkalla Singaporeen opintomatkalle. Tarjosin hälle sipsejä, mikä osoittautui pitkän keskustelun kauniiksi aluksi. Puhuttiin elämästä, peloista, vaikeudesta tarttua puhelimeen ja varata hammaslääkäriaika. Sain nukuttua parisen tuntia, kunnes luovutin, lentokoneen penkistä ei vaan löydä mukavaa asentoa. Katoin Dumbon (ensimmäistä kertaa) ja olin ihan kummastunut, koska leffasta 1/6 menee siihen, kun Dumbo ja hiiri on humalassa.
Olin kysynyt hostisältä aikaisemmin, millaista on Singaporessa. Hän antoi vastaukseksi kolme sanaa: hot, clean, humid. Koin ne kaikki siinä samassa, kun astuttiin ulos lentokentältä. Mulla oli jalassa housut, jotka meinas tippua jalasta jos taskuissa oli liikaa tavaraa. Eipä ollut ulkona enää sitä ongelmaa, kun kangas liimautui ihoon kiinni.
Jetlag ei oo tuntunut pahalta, vaikka kello näyttää seitsemän tuntia enemmän kuin Englannissa (eli 5h enemmän kuin Suomessa). Nukahdin kahden aikaan, ja heräsin ennen kahtatoista. Saman tyyppisessä rytmissä oon nyt elänyt täällä. Lapset ei oo ollut yhtä onnekkaita. Ne nukahtaa 9-11 välillä, nukkuu pari tuntia (Lontoossa ne nukkuis siihen aikaan päikkärit). Unilta herättyä ne on molemmat nälkäsiä (illallisaika), joten vanhemmat kokkailee midnight snacksit ja sen jälkeen ne sitten touhuaa parisen tuntia ennen kuin nukahtavat uudestaan.
Torstai ja perjantai meni töissä. Singapore on ostoskeskusten luvattu maa, niitä on melkeen joka kulmalla, yleensä kaks ostoskeskusta samalla alueella, tosin eri puolilla teitä vaan. Niissä paikalliset viettää aikaa, shoppaillen ja käyden syömässä. Lapsille on sisäleikkipuistoja, jossa mekin käytiin. Voin kertoo, et siinä vauvakuume karisee, kun yrität pysyä nopeasti konttaavan taaperon perässä, koitat leikkiä vanhemman lapsen kanssa ja samalla kuunnella kahta hyperaktiivista vierasta lasta, jotka haluaa selittää sulle kaiken niiden elämästä ja näyttää, kuinka ne osaa hypätä korkeita hyppyjä.
Ilmanlaatu Singaporessa on ollut hirveä viimeisen kuukauden, mutta se on koko ajan menossa parempaan suuntaan. Kaikkialla on harmaata, aurinko on vaan haaleankeltainen pallo eikä sinistä taivasta nää. Syy sumuun on metsien poltot naapurimaissa, tuuli puhaltaa savua Singaporeen. Aikaisemmin lapsia on kehotettu pysymään sisätiloissa savusumun takia, joten meidän matka uhkasi peruuntua jos ilmanlaatu ei parane. Nyt täällä on aivan okei ilma, lasten kanssa ei tosin vieläkään vietetä aikaa ulkona, mutta esim. mun henkeä se ei ahdista, vähän haisee savulle vaan.
Eilen illalla sain tietää, että mulla on tänään vapaapäivä. Olin rekisteröitynyt couchsurfing-sivulle aikasemmin ja lähdin sinne sitten kiireellä metsästämään mulle seuraa. Lähetin viestejä, mutta en saanut viestejä takaisin. Aamulla olin sitten valmistautunut seikkailemaan yksin. Ennen lähtöä sain kuitenkin viestin, jossa yks tyyppi sanoi olevansa vapaa illemmalla ja lupasi lähteä mun kanssa illalliselle. Hän myös sanoi kutsuvansa kavereitaan mukaan. Iltapäivän seikkailin Gardens by the bay -nimisessä valtavassa puutarhapaikassa, joka näytti ihan satumaalta. Kuvista se tunnelma ei tosin välity, koska kaikki tosiaan näyttää harmaalta...
Lounaaks söin hummusta falafeleilla. Niin paljon hummusta. Niin vähän falafelia. Niin hyvää. Kun olin lopettelemassa, mun pöytään istui eräs vanhempi singaporelainen. Hän näytti mulle kuvaa keppiin nojaavasta vanhuksesta, joka seisoo täydessä metrossa, eikä kukaan anna hälle paikkaa. Alettiin keskustella ystävällisyydestä, huomaavaisuudesta ja hiusten hennavärjäämisestä. Niin sympaattinen tyyppi. Kerroin kaipaavani Lontoosta ihmisten ystävällisyyttä: vaikka aluksi small talk kaupan kassalla tuntui vähän vieraalta enkä meinannut tottua siihen, että törmätessäni ohikulkijaan myös hän pyytää multa anteeksi, on siitä tullut tärkeä osa mun arkea. Täällä kaupassa asiointi menee suurinpiirtein samalla tavalla kuin Suomessa: hello, ten dollars, thank you, bye. Missä on mun hello darling, how are you, have you had a good day, it would be 10 pounds please, thank you very much, bye bye, have a great day.
Tapasin sohvasurffarityypin ostoskeskuksessa ja yhtäkkiä meitä olikin niin monta, kun tyypin kaverit saapui paikalle! En oppinut varmaan kenenkään nimeä, mutta tyypit oli niin ystävällisiä. Illallisen jälkeen osa kuitenkin katos erääseen konserttiin, joten me muut suunnistettiin veden ääreen katsomaan vastapäisen rakennuksen valoshow'ta ja keskustelemaan kaikesta. Opin paljon uusia asioita Singaporesta ja sen kulttuurista! On normaalia asua kotona siihen asti kunnes menee naimisiin (joskus jopa jonkun aikaa sen jälkeenkin), Singaporessa ei oo paljon luontoa jäljellä, se juhlii 50-vuotispäiviään tänä vuonna, iltaisin syy lähteä ulkoa kotiin on yleensä väsymys eikä kylmyys, ja nähdäkseen tähtiä on mentävä lautalla saarelle.
Oli niin mahtava tavata paikallisia ihmisiä ja saada kuulla millaista heidän arkensa on. Tyypit olivat kovin rentoja ja mukavia, mulla oli kyllä mahtava ilta! Lontoossa harmittaa vähän, kun oon tavannut vaan muita au paireja. Ehkäpä tän reissun jälkeen yritän couchsurfingin kautta tavata paikallisikian, luultavasti näen Lontoon eri tavalla kuin oon tähän asti sen nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti