Värejä, valoja ja värivaloja

Perjantaina oli spesiaalipäivä, olin töissä 12 tuntia. Viimeisen työtunnin vietin lukemalla vanhemmalle lapselle kirjoja. Lopulta työpäivän jäkeen kun olin raahustamassa keittiöön toivottamaan hyvät yöt, laps tuli mua vastaan mun nimeä huutaen ja pyysi lukemaan lisää kirjoja. Oli pakko heltyä ja mennä lukemaan karhukirja vielä kerran. Lapsi huuteli mun perään vielä kun nousin ylös portaita omaan huoneeseen, voi pieni otus kuinka saatkaan mut tuntemaan oloni rakastetuksi.

Lauantaiaamuna olin luvannut olla töissä pari tuntia, se meni puistossa naapurin lapsen synttärijuhlissa. Pari tuntia venähti hieman ja lopulta jouduin juoksemaan metroasemalle. Unkarilaisen toverini kanssa ollaan päätetty kiertää erilaisia healthy vegan food -juttuja tarjoavia kahviloita, tällä kertaa kohteena oli Juicebaby-niminen kahvila Chelseassa. Olin kutsunut pari saksalaista toveria liittymään seuraan. Nämä olivat tuoneet mukanaan saksalaisia kavereitaan. Koko matka metroasemalta kahvilaan nämä lörpöttelivät keskenään saksaksi. Pohdittiin unkarilaisen kanssa, että jos tyypit on tarpeeksi fiksuja, niin eiköhän ne viimeistään kahvilassa vaihda englantiin. Ei vaihtaneet. Kuinka kivaa. En kuitenkaan viitsinyt sitten sanoa mitään, vaikka ois ehkä pitänyt.

Taco bowl, varsin maistuvaa, tosin chili poltteli mun rohtuneita huulia

Mä ja yksi saksalaisesta jatkettiin samaa matkaa unkarilaisen kanssa lounaan jälkeen. Hän sanoi ärsyyntyneensä myös muista tyypeistä, mutta ei voinut muutakaan koska hänet oli ahdettu nurkkaan, josta hän ei voinut keskustella meidän kanssa. Meidän suunnitelma lauantai-illalle oli lähteä jonnekin hankkiutumaan kivaan humalaan ja pitämään hauskaa. Ei oltu vaan saatu aikaiseksi ottaa selvää, että minne halutaan lähteä. Unkarilainen kutsui meidät sitten kanssaan katsomaan Englanti vs. Wales -rugbyottelua Richmondiin. Rugbyn maailmanmestaruusottelut on parhaillaan käynnissä Lontoossa ja Richmondissa on valtava Fanzone: alueella on joitain huvipuistolaitteita, fanituotekauppoja ja teltta, jonne voi mennä katsomaan otteluita isolta screeniltä. Ihmisiä oli niin paljon! Vaikka en rugbysta ymmärräkään yhtään mitään, se ihmisjoukko sai mutkin innostettua kisatunnelmaan. En tosin tiedä kumpaa kannustin (Englanti hävisi btw). Siinähän seurasin, kun tyypit heitteli palloa ja hyppeli kasoihin toistensa päälle. Onneks oli kaljaa. 

Sori ruttusuttukuvat

 Pelin jälkeen valuttiin ihmisjoukon mukana takaisin Richmondin keskustaan. Unkarilainen nappas bussin, kun mä ja saksalainen haluttiin vielä myöhäisillan sipsiostoksille. Kun saatiin sipsit käteen, oltiin niin tohkeissamme, että lähdettiin kävelemään väärään suuntaan. Google Maps on kuitenkin kaveri ja päästiin metroasemalle takaisin. Metromatka kotiin meni silmät puolitangossa ja pienessä jännityksessä, kun metroa vaihdettaessa en ollut varma onko mun viimeinen metro mennyt jo. Ulkona oli niin kylmä, että oli pakko juosta asemalta kotiin siinä uskomattoman kauniissa kuunvalossa. Hymyilytti vaan.