On vaan

Ajalla on ollut tällä viikolla kiire jonnekin. Ehkä se toisinaan juoksee niin lujaa, että aika tuntuu liukuvan ohi. Toisinaan se sitten on juoksemisesta niin väsynyt, että se matelee. Tällä viikolla ei tosiaan madeltu. Keskiviikkona väittelin hostäidin kanssa siitä, mikä viikonpäivä on. Olin aivan varma, että oli tiistai. Katsottiin sitten yhdessä kalenteria. Olin väärässä. Mun työpäivät on ollut lyhyitä, kahtena päivänä tarvitsi aloittaa työt vasta 11. En kyllä valita.
 
Viikonloppuna poistuin kotoa kerran 20 minuutiksi. Enkä ees käyttänyt sitä aikaa kaupassa käymiseen, oon aika ylpee siitä. Ulkona on vieläkin aivan vihreää ja tänään oli jopa lämmintä. Mut musta olin sisäviikonloppuni ansainnut. 

Eilen perhe lähti iltapäiväksi eräille synttäreille. Heti kun ovi kolahti, ryntäsin keittiöön tanssimaan. (Okei, en rynnännyt ihan heti. Kyttäsin ensin ikkunasta, kun ne lähti, sitten vasta uskaltauduin poistua mun huoneesta). On vaan niin vapauttavaa olla itsekseen. Hostäiti oli leiponut suklaabrownieita. En voinut vastustaa kiusausta, joten nappasin palasen pelliltä. Sitten hoksasin, että ne kyllä huomaa mun ottaneen yhden palan. Piti siis syödä koko rivi, ettei näyttäisi niin epäilyttävältä. Epäonnistuin. Illalla hostäiti kysyi haluaisinko lisää brownieita. Hupsista. Tunnustin pahoitellen syöneeni muutaman palasen. Äiti vaan nauroi ja totes huomanneensa kadonneen rivin. En ollutkaan niin ovela kuin luulin olleeni....

Tänään hengailin alakerrassa leikkimässä lasten kanssa. En voinut vastustaa, kun vanhempi lapsi huus mun nimeä ja pyysi leikkimään. Lapsella oli hyvä päivä tänään, leikkimisen keskellä hän kikatti ja juoksi sitten halaamaan mua. Meinasin itkeä liikutuksesta. Kultainen pieni otus.

Olin luvannut tehdä illalliseksi bataattifalafeleja ja avokadodippiä. Kaupasta ei ollut kuulemma löytynyt persiljaa, joten se piti jättää pois, siispä mun falafelit näytti McDonaldsin kananugeteilta. En oo koskaan maistanut niitä, mutta oon varma et mun nugetit maistuu paremmalta. Perhe tykkäs ruuasta niin paljon, että äiti pyys mua tekemään niitä viikottain (ruoka on helppo tehä ja molemmat lapset tykkäs siitä). Lupauduin tähän. Saa nähdä, millon saan niistä sit tarpeekseni. 

Arkistokuvaa

 

 

 

Tänä viikonloppuna on ollut aikaa suunnitella kaikkea ensi viikonloppua varten! Oon ollut niin iloinen ja lämpimissä fiiliksissä, kun tyypit, joita oon kerran aikaisemmin nähnyt, on tällä viikolla ottaneet yhteyttä ja sanoneet että haluisivat tavata toistekin! Oon ollut välillä kriisissä mun englannin kanssa, tuntuu että aina ei kielitaito vaan riitä ilmaisemaan itteään tarpeeksi. Siitä on tullut epävarmuuksia sitten, että tykkääköhän nuo tyypit musta, vaikka en aina kaikkee osaakaan sanoa. Ja ilmeisesti ne on kuitenkin aivan viihtyneet mun kanssa! Täällä oleilu on kyllä antanut paljon itsevarmuutta mulle. 

Näiden tyyppien kanssa ollaan ensi lauantaina suuntaamassa yllätysyllätys lounaalle! Illemmalla olisi sitten tarkoitus tsekkailla vähän Lontoon yöelämää. Täytyy selvittää, miten yöbussit täällä kulkee. 

Ps. Oon löytänyt paikallisesta Lidlistä uuden rakkauden: minttusuklaasipsit. Ihan liian hyviä. Yhyy. Suomesta ei saa niitä. Yhyy.