Eksymättä Lontooseen ja takaisin

Eilen sain palkan mun kahdesta työpäivästä ja tänään lähdin Lontooseen tuhlaamaan sen.... Suomalaisten Lontoo-auppareiden Facebook-ryhmästä olin löytänyt kaks muuta suomalaista, joiden kanssa sovittiin tapaaminen Waterloon asemalle. Host-äiti anto varsin selvät ohjeet miten päästä sinne eikä asemalle pääsyssä ollutkaan ongelmia. Harmi vaan etten kattonut tarkemmin meidän tapaamispaikan (Mäkkärin edusta) sijaintia, joten pyörin vartin asemalla etsien sitä. Oon todennut kartanlukutaitoni kyseenalaisiksi, en luottais itseeni kartan kanssa. 

Pyörittiin ensin muutama tunti Lontoossa. Oli erityisen rentouttavaa vaan kuljeskella ympäriinsä ihan rauhassa, onhan meillä kaikilla niin paljon aikaa tutkailla Lontoota. Voi kun siellä onkaan tyyppejä! Olin ainoa, josta ei oltu vielä otettu turistikuvaa puhelinkopin ja Big Benin kanssa, joten pitihän se käydä nappaamassa. En oikein ollut kartalla mihin käveltiin sen jälkeen, muistan vaan nelikerroksisen M&M's-helvetin ja ne monet ravintolat, joissa sanottiin ettei siellä oo vegaanista ruokaa...

 Oltiin luettu, että Readingissa ois tänä viikonloppuna festarit. Reading on kaupunki n. 60km Lontoosta länteen (t. Wikipedia). Päätettiin lähteä tsekkailemaan, oisko festareitten ulkopuolella elämää. Junamatka kaupunkiin kesti tunteroisen. Suunnitelma oli ostaa viiniä, löytää joku nurmikkopaikka festareitten ulkopuolella ja nauttia vaan olemisesta. Noh, ensinnäkin viinin ostaminen osoittautui hankalaksi, vaikka sitä kaikkialta löytyykin. Mentiin eka Wine Warehouseen, jossa oli ihan hulluna viiniä, vähän kuin Alko-tyyliin. Ystävällinen myyjä antoi meidän maistella joitain viinejä. Ehdin jo innostua eräästä pullosta, jollon selvisi, että pulloja pitäs ostaa kuus kerralla. Ei sitten.

Wine Warehousen jälkeen löydettiin vaan hämäränoloisia kioskeja, joista kyllä löytyi viinipulloja, mutta odotettiin jotain isompaa supermarkettia. Sellaista ei löytynyt. Päädyttiin kävelemään joen vartta pitkin festarialueelle, joka oli niin s u u r i. Niin monta kertaa isompi kuin Qstock. Ei kuitenkaan nähty missään suomalaiseen tyyliin aitojen ulkopuolelle leiriytyneitä ihmisiä, vaikka kuinka käveltiin. Ja voi kuinka me käveltiinkään... Oispa ollut askelmittari mukana. Viimein joskus tunnin kävelyn jälkeen, kun oltiin saatu festarialue kierrettyä, päädyttiin uudestaan jollekin kauppakadulle, josta vihdoin saatiin kaipaamamme pullot. Ei olis pitänyt yllättyä, kun sadeipisarat alkoi ropista meidän päälle. Siinä sitten väsyneinä, jalat kipeinä, istahdettiin kadunvarteen penkille ja korkattiin viinipullo. Ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, mutta kivaa oli!

 Reading osoittautui siis hieman pettymykseksi. Tulipahan kuitenkin nähtyä hieman erilaista Englantia, kuin turistien kansoittama Lontoon keskusta. Reading oli täynnä hienoja ja niin englantilaisia taloja. Lisäksi siellä oli pitkä, puolalaisten kansoittama kadunpätkä: ehkä joka kolmannennen kaupan kyltissä luki jotain puolaksi. 

Kotimatka oli niin pitkä ja unettava. Lisäksi olin jäätävän nälkänen. Ostin nopeasti kaupasta sipsipussin ensihätään. Avattuani sipsipussin löysin sen sisältä vaikka kuinka monta pientä sipsipussia, 25 gramman annoskoossa... Naurettavaa. Niitten pienien pussien aukirepimisestä tuli vain vihaiseksi (lisäksi niin paljon roskaaa). Onneksi Waterloon aseman Marks&Spencer oli vielä auki, sain ostettua valmispapusalaattia, ei tarvinnut kotiin tultua juosta jääkaapille. 

Kotiinpaluusta olin niin ylpeä. En edes eksynyt. Kävelin tosin ohi risteyksen, josta mun ois pitänyt kääntyä, mutta hoksasin sen melkeinpä heti. Voittajafiilis. En tiedä pääsenkä ylös sängystä huomenna. Toivon mukaan. Tarkoitus ois nimittäin käydä ruokaostoksilla ja tehdä perheelle päivällistä. Onneks päivällinen syödään täällä myöhään.