"Hon kommer från Muminlandet!"

Heräsin puoli seitsemältä aivan pirteenä. Mun huoneen ikkunan alla on penkki, jolle menin sitten peiton kanssa istuskelemaan ja katselemaan ulos. Ulkona satoi, en ollut yllättynyt. Mulla on oma kylppäri tuossa ihan vieressä. Matkaa on kuitenkin ihan liikaa, koska mun lattia narisee ihan järkyttävästi. Samaten portaat, kaikki kyllä varmasti kuulee kun tassuttelen alas täältä.

Järjestelin vaatteita hyllyyn ja fiilistelin, ennen kuin joskus yhdeksän aikaan uskaltauduin alakertaan. Näiden aamu on kyllä vilkas. Oon niin tottunut sellaisiin aamuihin, kun makaa sängyssä puoleen päivään ja menee sitten tyhjään keittiöön tekemään leipää ja ehkä lukemaan päivän lehden. Täällä laitettiin Muumien tunnusmusiikki päälle ja alettiin tanssia. Tapasin tänään vasta vanhemman lapsen, jolle äiti esitteli mut kertomalla että tuun Muumien kotimaasta. Toivottavasti se lapsi ei nyt luule, että Suomessa kävelee kaduilla Muumeja. 

Tää päivä oli vielä mun vapaapäivä, joten mun ei odotettu tekevän mitään. Leikin kuitenkin lasten kanssa ja host-äiti kertoili mulle joitain käytännön juttuja. Nuorempi lapsi tulee hyvin juttuun mun kanssa, mutta vanhempi vielä ujostelee. Mun suomalainen luonne haluaa näyttäytyä täällä, small talk on haastavaa ja toisinaan istun vaan keittiön tuolilla jäätyneenä. Hehee. Enköhän tästä kuitenkin rohkaistu juttelemaan vähän enemmän. Tänään oon saanut juttua aikaiseksi mm. pähkinäkakuista ja vegaanisista suklaista. Ruoka on se mun juttu.

Koska mulla oli ylimääräistä aikaa käytettävissä ja aurinkokin alkoi illemmalla paistaa, lähdin seikkailemaan. Host-äiti antoi mulle tän alueen kartan ja piirsi mulle vielä oman kartan, jonka avulla mun pitäisi löytää helposti takaisin. Asun rauhallisen oloisella alueella, täällä on paljon taloja vieri vieressä. Kuitenkin viiden minuutin kävelyn päässä on iso katu, jonka varrella on mm. metroasema ja muutama supermarket (ostin sieltä pahoja sipsejä :<). Suojateitä en ainakaan nähnyt kaduilla ja pari kertaa tulikin läheltä piti -tilanteita, hupsista vaan. 
 

 Takaisin tullessa oli tosiaan hieman haastavaa, meinaan kaikkialla tuntuu näyttävän samalta. Mun kartanlukutaidoissa on kans selkeesti hieman petrattavaa. Pääsin lopulta kuitenkin perille, en tosin sitä suorinta ja nopeinta reittiä.

Huomenna mulla on eka työpäivä yhdeksästä eteenpäin. Mun aikataulut on aika joustavia, eikä host-äiti osannut sanoa huomisesta vielä muuta kuin alkamisajan. Jännäpäivä tulossa huomisestakin siis!