Unohdin, että britit ajaa väärinpäin

Noin 12 ja puoli tuntia sitten olin Malmin juna-asemalla, vilkutin Helsingin rautatieasemalle vievälle junalle ja hyppäsin ite junaan, joka vei mut lentokentälle. Junasta noustessa piti kävellä pitkin tunnelia, jossa soi pianojännitysmusiikki, ihan kuin olis kauhuelokuvassa. 

Aamulla oli hepuli ja hyperventilaatio, irvistytti ja jännitti, kaikki tuntui ihan tosi kummalta. Sitä ei onneks kestänyt kuitenkaan kauaa, jätin jännityksen Helsinkiin ja sen jälkeen matkustin ihan coolina.

Aamujännityksen takia aamupala jäi pieneksi. Helsinki-Vantaan nettisivuilla on kuitenkin listattu kahvilat ja ravintolat, jotka tarjoaa jotain vegaanista syötävää. Niin loistavaa. Pakko oli ostaa leipä, joka maistu ihan superilta. Oon aika varma, että siinä oli sinappia, josta en tykkää. Mutta siinä leivässä se oli vaan niin hyvää. 

Mulla ei ollut suoraa lentoa Helsingistä Lontooseen, vaan piti käydä kääntymässä Tukholmassa, minkä takia matka-aika venähti pitkäksi. Lontoossa tulin Gatwickin lentokentälle, jossa mua odotti host-äidin tilaama taksikuski. Mun aivoihin sattu automatkalla, koska mun joka solu huus että me ajetaan väärällä puolella. Mutta sitähän sanotaan, että kaikkeen tottuu...

Taksikuski ajoi mut talon oven eteen ja siinä sitä vaan matkalaukku kädessä seistiin ja soitettiin brittiläisen talon ovikelloa. Mua pelottaa soittaa sellasten talojen ovikelloa, joissa en oo ikinä käynyt. Jos se oiskin väärä talo. No, ei ollu väärä talo tällä(kään) kertaa. Oven avas hymyilevä host-äiti nukkuva nyytti sylissään. Host-äiti halas mua ja vei heti keittiöön, istutti pöydän ääreen ja kantoi mun eteen itsetehdyn pitsan. Se pitsa ei ollut lautasella kauaa, ei hitto varmaan parasta pitsaa mitä oon syönyt. 

Host-äiti oli ihana, heti syömisen jälkeen se näytti mulle mun huoneen ja jätti mut tänne yksikseen oleilemaan. Muutenkin hän vaikuttaa huomaavaiselta, pyysi mua heti kertomaan jos tarvitsen tai haluan jotakin. Hän sai mut todellakin tuntemaan itseni tervetulleeksi!

 Mun huoneessa on ihan valtava sänky. Kun meen tähän keskelle makaamaan ja laitan kädet suoriksi mun sivuille, en aivan yletä koskettamaan sormilla sängyn reunaa. Ei ainakaan tuu ahdasta.  

Aamulla saan kuulemma nukkuu niin pitkään kun haluan. Mulla ei oo mitään tietoa huomisen ohjelmasta. Tiedän vaan sen, että pääsen aamulla suihkuun. Sitä odotellessa.