Ensimmäinen työpäivä!

Puoli yhdeksän aikaan laskeuduin alakertaan ja tassuttelin tyhjään keittiöön. Näiden talo on ihan kummallinen, sillä olin herätessäni kuullut ääniä alakerrasta ja kun sinne sitten puolta tuntia myöhemmin menin, ei siellä ollut ketään, keittiökoneet vaan hurisi. Uskaltauduin ottamaan aamupalatarvikkeita itse, jihuu. Oon ollut täällä kaks päivää ja oon ihan hiton kyllästynyt valkoiseen pullaleipään.

Äiti ja lapset ilmestyi keittiöön kun olin saanut syötyä. Oli lasten aamupala-aika, Pipsa Possu tabletilta pyörimään ja lautanen nenän eteen. Äiti pyys mua kokeilemaan syöttää vanhempaa lasta ja kokeilu ylitti odotukset. Pienen alkuvastaanhangoittelun jälkeen koko puurokulho tyhjeni, vaikka äiti oli ilmeisesti varautunut syöttämään lapsen itse jos mun apu ei lapselle kelpaa.

Näille lapsille muuten lauletaan paljon. Oon itsekin päässyt laulelemaan mm. hämä-hämä-häkkiä ja tuiki tuiki tähtöstä. Muumitunnarikin on aika suosittu. Eilen mulla oli pienempi lapsi sylissä ja sitä vähän hermostutti, oli kai väsynyt. Aloin sille laulelemaan Muumitunnaria suomeksi. Aivot teki kuitenkin tepposet, enkä muistanut alkuperäisiä sanoja. Niinpä lapsi sai kuulla vähän ronskimman version Muumitunnarista, kun laulelin sille "Muumipeikko, Pikku Myy, auton alle litistyy..". Onneksi lapset ei ymmärrä suomea. Tärkeintä on melodia.

Äitillä oli tänään sovittuna tapaaminen sen ystävien kanssa Lontoossa ja pääsin lähtemään äidin ja lasten mukaan. Mentiin ihan hillittömän isoon leikkipuistoon. Oltiin siellä varmaan kaks tuntia enkä siltikään ehtinyt nähdä koko puistoa. Mun tehtävä oli juosta vanhemman lapsen perässä. Aluksi hän halusi kovasti, että äiti tulisi kaikkialle mukaan. Nopeesti hän kuitenkin ymmärsi, että äiti on nyt nuoremman lapsen kanssa ja että mäkin oon ihan kiva. Niinpä me laskettiin liukumäkeä, soiteltiin pianontyyppistä soitinta ja kiivettiin pieniin mökkeihin. Hiekkalaatikolla koin katumuksen hetkiä sen jälkeen kun olin ehdottanut hiekkakakun leipomista. Lapsi halus maistaa meidän luomusta ja ennen kuin huomasinkaan, oli sen suu täynnä hiekkaa. Olin niin tyrmistynyt, etten edes älynnyt kysyä oliko kakku hyvää. 

Tässä on kuva yhdestä puiston alueesta. En ehtinyt ottamaan kuvia itse tänään, tämä kuva on otettu sivulta www.vwmin.org

 

 

Leikkipuistosta lähdettäessä meinasin alkaa itkemään, kun äiti sanoi, ettei vanhempi lapsi normaalisti näin nopeasti lähde leikkimään jonkun vieraan ihmisen kanssa. Äiti oli kuulemma yllättynyt kuinka nopeasti vanhempi lapsi suostu olemaan mun kanssa kahdestaan ja lapsella kaiken lisäksi oli hurjan hauskaa. Lapsi ei ollut ainoa joka nautti olostaan, mullakin oli ihan älyttömän hauskaa! Äiti ottikin musta ja lapsesta niin iloisen kuvan, jossa me molemmat nauretaan hassussa leikkipuistolaitteessa. Äiti sanoi myös, että nuorempi lapsikin tykkää musta. Hän hengailee mun sylissä tyytyväisenä ja pystyy leikkimään mun kanssa vaikka äitiä ei olis näkyvissä. Tuntuu siltä, että lapset on hyväksyneet mut tänne.

Ennen kotiinpaluuta käytiin Planet Organicissa. Se on erilaisilla luomutuotteilla varustettu kauppa, josta saa kans ruokaa ja erilaisia mehuja. Mulla ei ollut nälkä, joten join vaan mehua. Lasten syödessä tutkailin haltioituneena hyllyjä, siellä oli niin paljon kaikkea vegaanista! Ostin äidin suosittelemia suklaatryffeleitä. Ne oli aika tyyriitä, mutta kaiken sen arvoista! Täytyy päästä sinne uudestaan. Löysin hyllyistä kans mun lempparijuustoa, Violifen cheddar-juustoa. Kerroin äidille rakastavani sitä. Kun oltiin lähdössä kotiin, äiti katosi hyllyjen väliin ja tuli sieltä käsissään ruisleipäpussi ja cheddarjuustopaketti! Jo toisen kerran samana päivänä äiti meinas saada mut itkemään. Hän on niin äärettömän huomaavainen. Iltapalaksi sain siis ruisleipää juustolla ja kurkulla, ihan kuin oisin kotona taas. 

Nautin ihan hirmusti täällä oleilusta. Tuun lasten ja äidin kanssa hyvin toimeen, saan riittävästi omaa rauhaa ja ruoka on älyttömän hyvää. Perheen isällä on kiireitä töissä, joten en oo paljon ehtinyt häntä tapaamaan. Eiköhän mulla kuitenkin riitä aikaa tutustua häneenkin vielä.


Huomenna mun työt alkaa vasta kymmeneltä, sillä nähtyään mun haukottelevan metromatkalla niin paljon, äiti päätti että mun pitää saada nukkua aamulla vähän pidempään. Kuinka monta kertaa voin kertoa kuinka mahtava mun host-äiti on. 

Rakkautta
♡