Muistan taas, millaista on odottaa viikonloppua

Mulla oli eilen vakaa tarkoitus jaksaa päivittää blogia illalla, mutta seikkailupäivän jälkeen lysähdin sänkyyn eikä musta ollut oikeen mihinkään. Tänään täytyy sitten päivitellä kahdesta päivästä!

Facebook on kyllä aupparin parhaita kavereita. Oon neljässä eri au pairs in London -ryhmässä, niihin tulee joka päivä kyselyjä oisko joku vapaa tänään tekemään jotain. Eilispäiväksi olin sopinut tapaamisen neljän muun aupparin kanssa Waterloon asemalla. Se paikka ei vaan oo mua varten. Oltiin sovittu tapaaminen Bootsin eteen, se on tyyliin isoimpia liikkeitä sillä asemalla. No, Mare ei kuitenkaan löydä sinne, vaan pyörii taas kymmenen minuuttia ennen kuin huomaa ison kyltin.... Mun lisäksi siellä oli tsekki, virolainen, ranskalainen ja espanjalainen. Suunnattiin Queen Elizabeth Olympic Parkiin, eli sinne missä Lontoon olympialaiset pidettiin. Ulkona oli aika koleaa, pitkiksi ajoiksi ei pysähdytty paikoilleen vaan käveltiin paljon. Jos olisi ollut aurinkoista, siellä olisi varmaan näyttänyt ihan nätiltä ja olisi voinut jäädä piknikille. Harmaa sää sai kuitenkin kaiken näyttämään harmaalta. 

Kun oltiin nähty tarpeeksi, hypättiin takaisin metroon ja lähdettiin ihasteleen St Paulin katedraalia. Siinä on muuten komee pytinki. Turistikuvien jälkeen tallusteltiin Covent Gardeniin. Olin aikaisemmin tällä viikolla selaillut Iltalehteä, joka kertoi mulle kymmenestä tuhannesta ilmapallosta, jotka on tuotu Covent Gardeniin. Pitihän ne nähdä! Covent Garden on siis täynnä erilaisia kauppoja ja kahviloita. Spottasin pienen Muumi-kaupankin hehee. 

Ilmapallojen jälkeen oli aika lähteä turisteilemaan Chinatowniin. Siellä ei tuoksu kovin erityisen hyvältä. Tuli tsekkailtua uudestaan Trafalgar Square, otettua uusia turistikuvia Big Benin kanssa ja käveltyä pitkin Thamesin vartta. Tunsin oloni erityisen turistiksi eilen. Kun iltaisin tuun metrolla kotiin, tuntuu jo siltä kuin kuuluisin tänne.

Tänään olin sopinut lähteväni erään aupparin kanssa Camdeniin syömään inSpiral Lounge -nimiseen vegaanikahvilaan. Aamulla tyyppi lähetti viestiä, että hän on tullut kipeeksi. Eikun uutta matoa koukkuun ja viestiä erääseen Facebook-ryhmään. Kahdessa minuutissa eräs italialainen laittoi viestiä ja lopulta meitä oli yhteensä viis syömässä. Eilen tapaamani virolainen kyseli multa aamupäivästä mun päivän suunnitelmia. Koska oltiin sovittu syömään meno vasta neljäksi, me päätettiin lähteä kahdestaan seikkailemaan Camdeniin vähän aikaisemmin. Camden on ahdettu täyteen turistikauppoja! Niiden keskeltä onnistuin löytämään loistavan Second Hand -liikkeen, jonne aion vielä palata yksin (tää mun kaveri ei ollut oikeen kirppari-ihminen). Oma lukunsa oli Camden Market. Sokkeloinen ahtaiden katujen verkosto täynnä vaikka mitä! Sinnekin haluaisin vielä yksin lähteä, pystyisi tutustumaan tarjontaan paremmin. Jos joskus tarvis eksyttää joku mun kannoilta, niin toi ois oiva paikka siihen. 

Lopulta päästiin syömään! Ei hitto se kahvila oli mahtava, sinne meen kyllä uudestaankin. Tarjoilijoilla oli mielettömän hyvä meininki, yksikin hyppeli menemään pitkin kahvilaa iloinen hymy kasvoillaan (en uskaltanut sanoa sille, että sen olemus saa mun sieluun hymyjä). Tilattiin burgerit ja mansikkaoluet! Kalja ei oo mun juttu, mut mansikkakalja on. Tai ainakin tää mitä sieltä sai. Burgerikin oli varsin mainioo. Jälkkäriksi sain vielä ahdettuu itteeni suklaaraakakakkuu. Naureskelin siinä, että täällä mun rahat kuluu matkustamiseen ja syömiseen. Julkinen liikenne on muuten kallista. Pelkästään tänä viikonloppuna oon syöttänyt 15 puntaa (n. 20e) mun matkakorttiin ja jäljellä taitaa olla joku 3 puntaa. 

 

Kun kävelin metroasemalta kotiin, ihmettelin syvänsinistä taivasta ja ihmisten määrää maailmassa. Kun kohotin mun katseen yli talojen kattojen, näin lentokoneiden välkkyvät valot ja hetkeksi mun ajatukset täyttyi kaikista niistä ihmisistä, joilla oli juuri sillä hetkellä jokin suunta. Olin yhtä aikaa niin kovin väsynyt ja niin kovin levollinen. 

Niin paljon rakkautta teille kaikille